Saisinko minäkin olla se tärkein?
Perjantai iltapäivä. Yksin kotona, kuinkas muutenkaan.
Muutin mieheni perässä pikkukaupunkiin asumaan, jossa minulla ei ole kovin montaa ystävää ja täältä uusien saaminen on hyvin vaikeaa. Miehelläni kyllä on ystäviä, mutta ne ovat hänen, ei minun. Eli minä en voi heidän kanssaan viettää aikaa, harvoin heitä edes näen.
Äsken kyselin kaikki ystäväni läpi, osa oli töissä, osa miestensä kanssa, osa lähdössö yöelämään. Minä olen sitten yksin kotona. Minullakin piti olla suunnitelmia, piti mennä elokuviin ja syömään. Ihana pieni treffi-ilta tiedossa. Mieheni kuitenkin ilmoitti, että ei tänään, hän haluaa olla kavereidensa kanssa.
Minä en halua rajoittaa kenenkään elämää, minusta on tärkeää, että molemmat viettävät aikaansa kavereiden kanssa. Mutta kun olen saanut sen saman helvetin vastauksen kaksi kuukautta joka kerta, kun olen pyytänyt jotakin. Ja tästä on käyty myös kehityskeskustelu, jota jopa erokeskusteluksi voi kutsua. Olin sitä mieltä, ettei parisuhde toimi näin, mies väitti ymmärtäneensä ja lupasi aikaa. No eipä ole näkynyt.
Tämän päiväisten kiukku- ja itkukohtausten perusteella illalla kun mies tulee luokseni on luvassa kehityskeskustelu (lue:erokeskustelu) jälleen kerran. Luultavasti turhaan. Tiedän jo miten keskustelu menee…
N: mä haluan erota jos tää on tämmöstä
M: älä nyt
N: sulla ei oo aikaa mulle
M: kyllä sitä nyt on
N: mutta kun oot luvannu ton vähintään 1000 kertaa eikä oo ollu
M: nyt mä muutun
N: vaikee uskoa ku ei suhun voi luottaa koskaan
M: mut nyt mä muutun oikeesti, lupaan.
Ja sama toistuu viimeistään kuukauden kuluttua.
Töiden jälkeen hän on uupunut ja kavereille pitää jäädä aikaa. Mutta mulle ei. Mä vaan tässä sivussa roikun ja koitan huutaa hätähuutoja, että huomaa mut saatana. Eipä huomaa ei. Yleensä vaan suuttuu kun mä ”turhaan valitan ja ruikutan”.
Ruokahuolto, siivouspalvelut ja satunnaisesti seksi kyllä kelpaavat, mutta ajanviettäminen ei kuulu hänen tarpeisiin minua kohtaa. Joskus mietin vain, että helvetti tästä on päästävä pois. Mutta silti jään. Ehkä se joskus muuttuu…. Ei muutu.
Avainsanat: ero, kaverit, keskustelu
